..selkeyttä sekä seesteisyyttä elämään.

Ja blogiin!

Olen näköjään jo niin koukuttunut tähän touhuun, että kun palaan yön selästä niin heti pitää tulla kahlailemaan blogeja. Mutta mikäs tässä, kehittävää puuhaahan tämä on.

Vierastan vielä tätä uutta taustaa hieman, ehkä turhan hempeä minulle. Täytyy katsella, josko sitä tottuisi. Tai sitten uutta hienoa vaihtamaan.

Olen joskus hieman masokistinen pöytäseurassa, jonka havaitsen niin tylsäksi että joko hukun vasemmasta suupielestäni noruvaan kuolavanaan tai sitten elävöitän keskustelua tietoisesti kamalalla mielipiteellä. Tänään jutunjuurta pääsi ruokkimaan vanhempi rouva kertomalla lapsuudenaikaisesta tutustaan, joka oli aikoinaan joutunut raiskatuksi ravintolasta poistuttuaan. Tekijän tuomiota oli lievennetty naisen erityisen paljastavan pukeutumisen vuoksi.

Pulssienkohottajien pulssinkohottaja, väittelyaiheiden hedelmällinen Mona Lisa ja ennenkaikkea oman jalan sahaamista edistävä keskustelunaihe on itse asiassa silti mielestäni tärkeä aihe ottaa puheeksi, varsinkin naisten kesken. Aihe on vaikea ja yleensä siitä ei moni halua keskustella, mutta eikö vaikeimmista asioista juuri pitäisi?

Vaikka suurin osa raiskauksista tapahtuu suomalaisen naisen kannalta vaarallisimmassa paikassa, omassa kodissa, niin uhka on omalla tavallaan läsnä joka päivä ja joka paikassa. Jos syyllinen saadaan syytetyn penkille, niin saattaa hän vedota naisen hameen lyhyyteen. Yleensä valtaosa naisista kokee, että oikeiden päätöksillä lievennetyt tuomiot naisen paljastavan pukeutumisen vuoksi ovat maailmaa sortava vääryys.

Minä näen siinä, naisenakin, selvän logiikan. Raiskaava henkilö on henkisesti sairas ja altis vaikutuksille. Vähäpukeinen nainen on tällaisen epästabiilin yksilön silmissä provosoivampi, kuin peittyvämmin pukeutunut.

Jos olet baarissa, otat ison tukun rahaa käteesi ja heiluttelet sitä kaikkien edessä joka johtaa siihen, että rahat varastetaan, on käytöksesi edistänyt tapahtumaa. Rahat olisivat olleet paremmassa turvassa lompakossa ja taskussa. Mutta mihin itse vedän rajan, on se, että syy ei silti ole rahatukon heiluttajan.

Syy ei ole vähäpukeisen naisen.

Mutta jos meillä on tiedostavuus käytöksestä joka saattaa johtaa meitä vaaratilantesiin, voimme tehokkaammin välttyä niiltä. Jos hyväksyy sen, että vähäpukeisuus saattaa olla riski, eikä kulje paljastavissa vaatteissa puistoissa vain siksi että "Olen nainen ja minulla on oikeus tähän", on elämä ehkä hieman turvallisempaa.

"En jaksa enää tätä päätä. Haluan vaihtaa sen parempaan, putkiaivoiseen määrätietoiseen selkeänäköiseen päähän, joka tietää 10-vuotiaana mitä haluaa, saavuttaa sen parikymppisenä ja kolmekymppisenä on jo uransa huipulla. Miksen, miksen minä tiennyt silloin, miksen tiedä tänään"

Tähän malliin tuskailee blogissaan Wicked Child. Postaus sai vastakaikua, eikä ihme.

Itselläni aikaa kului noin 18 vuotta, että keksin mihin aikuiselämäni määrittävän askeleen tulen ottamaan. Tunne on vahva, mutta tiedän vasta tien, en määränpäätä. Siltikin koen itseni onnekkaaksi - minulla on tie!

Sitä haluaisi itsestään valmiin. Ammatti, työ, auto, puoliso, asunto ja pari mukulaa sinne temmeltämään. Ehkä koirankin. Siinä sitä sitten oltaisiin, valmiina.

Kuka piru on määrittänyt, että milloin sitä oikein itselleen on sellaisessa kunnossa, että kelpaa? Me elämme elämää, joka saattaa päättyä silmänräpäyksessä. Asiasta muistuttaminen lienee kliseisempää kuin itse klisee, mutta PERKELE; kuinka moni tälläkin hetkellä tuntee huonoa omatuntoa siitä, ettei ole omalla tiellään valmiiksi?

Minusta Wickedin lista oli enemmän ansioluettelo, kuin päättömyytensä kurjimuskirja. Anteeksi vain kaikille konttorityöskentelijöille, mutta minusta tuo on enemmän elämää kuin paperien pyörittely 8 tuntia päivässä.

Minulla on yksi neuvo -joka ei ole mikään maailmaa mullistava ja todennäköisesti jääkin vain neuvoksi - niille, jotka miettii ja pohtii ja pähkäilee tulevaisuuttaan:

Mieti, missä asiassa/asioissa sinulla on, tai on aina ollut, sisäsyntyinen motivaatio. Mitkä asiat herättää sinussa coktailkutsu-reaktion, eli mihin kiinnität automaattisesti huomiota ja mitä sinulla on kipinä seurata? Historialliset faktat, ruuanlaitto, luonto? Joihinkin asioihin voi olla jonkinasteinen mielenkiinto, mutta mihin on miltei intohimo?

Ja jokainen työ, harrastus tai opiskelu, mitä elämässään päätyy tekemään tuo meille aina jotain. Ystäviä, kokemuksen tai ainakin tunteen siitä, että tuota asiaa en koskaan tule työkseni tekemään! Kaikki kotiinpäin.

Edellinen postaus sisältänee virheen erään muotiyhtiön kirjoitusasussa.

Mutta mistä tunnistaa aidoista aidoimman feikin, ellei väärinkirjoitetusta nimestä?

Espoolaisten viihtyisässä linja-autoterminaalissa Kampissa kaikki on todella toimivaa ja tyylikästä. Kymmentä eri kahvia yhdestä kahvilasta. Toimivasta  ja tyylikkäästä. Kiireisen ihmisen tyrmistys onkin liikkuminen kaiken sen tyylikkyyden keskellä.

Länsimetroa ollaan puuhailtu tässä jokin aika Espoon suuntaan ihan kai tositarkoituksella. Kyseiselle paikkakunnalle minulla ei suoranaisesti ole mitään säännöllistä asiaa, joten en ole rekisteröinyt asian etenemistä ja sen vaiheita suuremmin.

Ryhmittäytyminen on varmasti tuttu termi ainakin ajokortin haltijoille. Kyseinen toimi helpottaa muiden kanssakulkijoiden liikkumista ja estää ikäviä vaaratilanteita.

Miten metro, espoolaiset ja ryhmittäytyminen sitten liittyvät toisiinsa?

Keskimmäisiltä näyttää nimittäin puuttuvan kokonaan kyky jälkimmäisimpään.

Kolme kerroksenväliä tuli köröteltyä portaikoissa, joissa kukaan ei tee elettäkään siirtyäkseen, liikkuakseen tai huomioidakseen takaa tulevia. Lisäksi kahden espoolaisen ihmisen välissä on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä usein ahkeran thaimaalaisen pikkutytön kokonaisesta lemmikkisiastaan ommeltu tyylikäs jätti (feikki)-cucci. - Seikka, joka tekee parhaimmatkin ohitusyritykset mahdottomiksi.

Suosittelenkin siis mahdolliseen tulevaan länsimetroon ja sen asemille erikoisleveitä rullaportaita, opasteita ryhmittäytymiseen ja ensiapupistettä portaiden alapäähän.

Joidenkin mielestä Suomessa Alma Median myötä kartelloitunut neljäs valtiomahtimme tekee tänäkin keväänä hallaa lukuisalle joukolle abiturientteja. Äidinkielen perusalkeet, kuten eris- ja yleisnimet eivät olekaan niin hallussa, kuin moni opiskelija saattaa kuvitella. Lukemalla oppii, sanotaan, mutta Helsingin Sanomia ei ehkä pidetä ole parhaana oppaana opiskeluun:

Suomen kielessä on paljon sanoja, jotka ovat ensin olleet erisnimiä ja muuttuneet sitten kovassa käytössä yleisnimiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi styroksi, heteka ja mono. Helsingin Sanomien toimituksessa on päädytty siihen, että internet on jo muuttunut osaksi arkea ja on siis yleisnimi. Tavallisessa kielenkäytössähän sanaa käytetään kutens sanoja radio, televisio ja sanomalehti.

(Helsingin Sanomat: Kuukausiliitteen toimituksen vastaus lukijapalautteeseen: "Onko verkko Internet vai internet" 3/2006)

Vaikka kielitoimiston ohje on edelleen kirjoittaa ko. sana isolla, yhdenkään abiturientin äidinkielenkokeen suoritus ei kuitenkaan kaadu Internet-sanan kirjoitusmuotoon - koe on kokonaisuus jossa arvostellaan sen kaikki eri aspektit. Asiasisältö on ratkaisevin ja yleissivistys sekä ajankohtaisuus painottuvat. Tästä syystä päivälehtien seuraaminen on kaiken kaikkiaan tervehenkistä toimintaa. 

Kielipoliisit saavat oikeinkirjoitusaiheesta aina aihetta hedelmälliseen kiistaan, ja kuten lukijapalautteen lähettäjäkin mainitsi, vilkas mielipiteenvaihto on eräitä parhaita aineksia opin tiellä. Kaikessa pitää toki olla selvä rakenne ja tällaiset yksittäistapaukset vain näyttävät sen, että kielellämme on yhä merkitystä.

Intialaisen mytologian mukaan helmet ovat taivaallisia kastepisaroita jotka ovat uudenkuun aikaan pudonneet mereen ja joutuneet simpukoiden nielaisemiksi. Heprealaisen legendan mukaan helmet taas ovat Eevan kyyneleitä, joita hän vuodatti tullessaan karkotetuksi Aatamin kanssa paratiisista.

Homo economicuksen mukaan helmet ovat sisänsä arvottoman eliön arvokas sivutuote.

Suomalaisista uhanalaisista lajeista raakuksikin tituleerattu jokihelmisimpukka on niitä kuuluisimpia. Vain noin yksi tuhannesta simpukasta on saanut kiusakseen hiekanjyvän, jonka ympärille simpukka erittää hiekan hankausta ehkäisevää, mutta ihmisen kiinnostusta lisäävää helmiäistä. 1955 jokihelmisimpukan rauhoitus oli väistämätöntä.

Paljon rahaa ja suojelutyötä on kulunut suomalaisen kannan elvyttämiseen, jonka pääuhkana ei ole enää niinkään innokkaat helmenkalastajat kuin koko joki-ekosysteemiin vaikuttavat ympäristöongelmat. Homo economicuksenkin mielestä jotain verraten mielenkiintoista on ehkä tapahtumassa. Rahan ja luontoarvojen kannalta kerrassaan naurettavaa ja pohjaavievää koko suojelutyöltä - miksi ponnistella, jos ponnistelujen päälle (kirjaimellisesti) kasataan läjä roskaa?

Suomalainen on saanut viime vuosina ylpeillä kansalaisuudellaan ihan eri malliin, kuin vaikkapa vanhempamme nuoruudessaan saivat. On jokseenkin jo tottunut, että olemme ainakin jossain merkittävässä asiassa askeleen muita edellä. Pieni pohjoinen maa on saanut olla rinta rottingilla, ihan syystäkin.

Toisaalta voidaan kysyä, että kuinka kauan voimme myydä itseämme naispresidentillä? Vanha juttu, niitä on jo Afrikassakin! Eikä Nokiakaan tunnu oikein missään enää. 

Kysehän ei ole siitä, etteikö Suomi voisi tehdä ensimmäisenä niitä ratkaisuja, joita jokainen itseään kunnioittava sivistynyt yhteiskunta tulee jossain vaiheessa tekemään. Uudenaikaiset ja edistykselliset toimintamallit, kuten juurikin naispresidentti,  ovat olleet valttejamme maailmalla. On uskallettu olla erilaisia, jos se on tuntunut oikealta. Hollanti on ehkä meitäkin edistyksellisempi, mutta hipihkömpi maine syö sen uskottavuutta rinnallamme.

Missä on ravintoloiden tupakointikielto? Ainakin Italiassa. (Herramunjee, Italia, jossa ihmiset yhä pitävät AASIA varteenotettavana matkustusmuotona...) Feministipuolue olisi aika hieno idea. Ai mutta, sellainenhan on jo Ruotsissa! Samasta rakkaasta naapurista löytyy myös eettisesti perustellut toimintamallit turkistarhauksen lopettamiseen. Onkohan Suomessa vielä edes kuultu moisista?

Yhdestä asiasta voimme olla, ainakin EU-maiden kesken ja ainakin toistaiseksi, ylpeitä. Me olemme ainoa unionin maa, jossa  Pteromys volans suvaitsee pesiä. Mainitkaa se seuraavan kerran Nokian sijasta, kun kerrotte jotain enemmän tai vähemmän Suomesta uteliaalle ulkomaalaiselle .

Joku muukin varmaan muistaa koulujen ja muiden julkisten virastojen toistuvuutensa vuoksi lähes hermojen päälle käyneet harjoituspalohälytykset. Vitsi oli vanha jo viimeistään siinä vaiheessa, kun tammikuussa oli kolmasti seisty pakkasessa palomiehiä tuijottelemassa. Tulipalot olivat kotitalouksissa kasvussa ja uhka haluttiin ottaa vakavasti. Tehokas pelottelu teki sen, että pelontunnetta ei tulipalojen osalta ainakaan minulle päässyt syntymään. Kaikki näytti toimivan mutkattomasti hälytyksen jälkeen. Paniikin turhin särmä saatiin näin hiottua.

Mutta auta armias, kun jos jostain vakavasta asiasta "Ei ole syytä huoleen/paniikkiin." Mediassa hyssyttely on ihmisistä aina vähintäänkin epäilyttävää. Jos asian tiimoilta otetaan jossain valtiossa käyttöön jopa armeijan miesvoimat, niin eikö tässä nyt saisi edes vähän huolestua? Pikkiriikkisen?

Onko ihmisillä taipumus kadottaa maalaisjärki, jos joku hienolta kuulostavan tittelin omistaja laukoo käsittämättömyyksiä?